OSINKO – osaamisen innovatiivinen kehittäminen kiinteistöalalla

”Vain harvassa työpaikassa – lähinnä suuryrityksissä – organisaatiossa on henkilöstön kehittämisestä vastaava henkilö. Siksi jokaisen tulee myös itse olla oman kehittymisensä asiamies” perustellaan Sefen osaamisen kehittämisestä kertovalla sivustolla.

Kirjoitus pysäytti minut pohtimaan hieman tarkemmin yksilön sitoutumista osaamisen kehittämiseensä. Asia kun ei ole täysin yksiselitteinen. Monessa tapauksessahan työntekijä, jolle tarjotaan vapaus tutustua erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin ja ilmoittautua itsenäisesti mielekkäiltä vaikuttaviin koulutuksiin, tekeekin niin.

Mutta millä perusteella yksilö valintansa tekee? Vetääkö omaa urakehitystä hyödyttävien asioiden opettelu pidemmän korren yrityksen ydinosaamisen kehittämiseltä? Kuinka hyvin hänen valitsemansa tilaisuuden opit hyödyttävät yrityksen tuloksen parantamista? Voiko käydä niin, että käytäntöön sovellettava lisäarvo jää sekä yksilölle että yritykselle olemattomaksi?

Ilman yksilön halua ja kiinnostusta mitään osaamisen kehittämistä ei tapahdu. Valinnanvapauden ja oman kehittymisensä asiamiehenä olemisen ohessa työntekijät tarvitsevat kuitenkin selkeän suunnan kehittymiselleen. Työpaikkojen, jotka haluavat pysyä kehityksen kärjessä, ei ole varaa laiminlyödä henkilöstönsä suunnitelmallista osaamisen kehittämistä – kytkeytyen vielä selkeästi organisaation strategiaan ja tavoitteisiin.

Kaikki tämä vaatii paitsi työtä myös tietoa henkilöstöasioiden hoidosta. Pienissä isännöinti- tai kiinteistönvälitysalan yrityksissä tähän ei ehkä ole kovin paljon resursseja eikä aikaakaan. Tietoisuuden ja kiinnostuksen lisääntymisestä on kuitenkin merkkejä – ainakin puheissa. Silti ihmetyttää miksi, esimerkiksi OSINKO-hankkeen maksuttomiin osaamisen kehittämisen tilaisuuksiin ei ole väentungosta. Miten paljon menee sen piikkiin, että kutsuviestejä ei muiden kiireiden vuoksi ehditä edes avaamaan? Tämä olisikin myönteisempi selitys verrattuna siihen, että asia ei kiinnosta.

Jos edellä mainitusta suunnitelmallisuudesta on huolehdittu, yksilö tietää opettelevansa strategian kannalta merkityksellisiä asioita. Se ei sulje pois mahdollisuutta, että hän samalla kokee osaamisensa kehittämiseen uhraamansa ajan ja vaivan parantavan ammattitaitoaan. Sitä kautta avautuu mahdollisuus henkilökohtaiseen urakehitykseen tulevaisuudessa. Ihannetilanteessahan yksilön ja yrityksen näkemykset kohtaavat.

Tällainen kohtaaminen koostuu kyvystä nähdä suuremmat tavoitteet kulloisenkin tekemisen taustalla sekä uskosta omiin kykyihin toimijana ja ylpeydestä työhönsä. Henkilöstön sitoutuminen oman osaamisensa kehittämiseen riippuukin paljon siitä, miten arvokkaaksi ja hyödylliseksi hän oman työnsä kokee.