OSINKO – osaamisen innovatiivinen kehittäminen kiinteistöalalla

Esittelin ohjausryhmällemme korjausrakentamisen laatuun liittyvää tutkimushanketta, jonka rahoittamisessa Kiinko on mukana. Tutkimuksen tavoite ei ole helpoimmasta päästä.  Kun asiakkaan ja rakennusliikkeen näkemykset laadusta eivät kohtaa, syntyy negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita, joita pitäisi oppia hyödyntämään eettisesti kestävällä tavalla uusien liiketoimintamallien lähteenä.

Tämä lähtökohta kirvoittikin vilkkaan keskustelun. Sävy oli vahvasti sen puolesta, että työn laatua koskevien negatiivisten tunteiden puhjettua ollaan jo myöhässä. Toki niitäkin pitää osata käsitellä mutta parempaan lopputulokseen päästään puuttumalla rakentamisen laatuongelmiin ennen niiden syntymistä.

Huomion kohteeksi nostettiin ketjun alussa siintyvä asennoituminen ja ylipäätänsä ammattiosaaminen. Kiinteistöneuvos Mikko Peltokorven mukaan laatu lähtee asenteesta. Hän peräänkuuluttaa rakentajien ammattiylpeyttä ja halua tehdä kerralla valmista. Näin vältyttäisiin monelta riidalta sekä aikaa ja rahaa kuluttavilta toiselta ja – valitettavan usein jopa kolmannelta korjauskerralta.

Vaikka monet rakentamisen laatuongelmiin liittyvät ristiriidat kohdistuvat usein juuri rakentajiin, tietämättömyyttä esiintyy monilla muillakin portailla mukaan lukien osakkaat/asukkaat tilojen käyttäjinä. Kaikella on vaikutuksensa kiinteistöjen arvon ylläpitämiseen.

Peltokorven mukaan rakentamisen ja kiinteistöjen hoidon laatutyö on meitä jokaista koskettava yhteinen asia. Kyseessä on suuren luokan yhteispeli, jossa parempi tulevaisuus pitää rakentaa yhdessä. Terveen ja asiakkaan tarpeita kunnioittavan asenteen puhumisesta pitäisi päästä tekoihin.  Kaikkien osapuolten etu on se, että esimerkiksi voimakkaita tunteita herättävästä kosteusvaurioepäilystä  ja sen vaatimista korjaustoimenpiteistä hankitaan objektiivista tutkimustietoa.

Pohtiessani kysymystä siitä, miten rakentamisen laatuongelmien synnyttämistä ristiriidoista päästään luomaan jotain uutta törmäsin viikon takaiseen Helsingin Sanomien artikkeliin. Jutussa, jossa mainitaan Espoon kirivän keksintökaupungiksi, kerrotaan uudenlaisesta lähestymistavoista luoda tilankäyttöä. ”Esimerkiksi Tapiolan koulun homeongelma voidaan kääntää voitoksi. Kun oppilaat siirtyvät konttikouluun, ehdimme tutkia koulujen tilatarpeita ja testata uudenlaisten opetustilojen toimivuutta”.

Professori Harry Edelman on samoilla linjoilla. Hän kertoo Tampereen teknillisen yliopiston ja Parmaco Oy:n tutkimuksesta, jonka tavoitteena on tilaelementtirakentamisen arkkitehtonisen laadun nostaminen. Välitulokset ovat olleet lupaavia. Siirrettävien koulu- ja päiväkotirakennuksien tilaelementtirakenteisia ratkaisuja on päätynyt myös pysyviksi ratkaisuiksi, vaikka järjestelmän kestävyysidea syntyy juuri vuokrattavien tilojen siirrettävyydestä, muunneltavuudesta ja kierrätyksestä. Ne sopeutuvat kulloisiinkin väestöpohjan muutoksiin – tyypillisestihän lapsiperheiden lukumäärä vaihtelee asuinalueilla. Teollisella tuotannolla, oikealla asenteella ja tahdolla tehdä laatua on mahdollista saada muutakin kuin parakkeja lapsillemme.